Turvallisilla vesillä — In Safe Waters
Suomessa useissa kirkoissa on esillä laivojen pienoismalleja.
Kirkkolaivaperinne juontaa juurensa jo keskiajalta, ja Suomeen se on tullut Keski- ja Etelä-Euroopasta. Kirkkolaivoja kutsutaan myös votiivilaivoiksi. Nimi tulee latinan sanasta votum, joka tarkoittaa lupausta, rukousta, toivomusta ja lahjaa. Merihädässä on rukoiltu ja tehty lupauksia Jumalalle ja lahjoitettu laivojen pienoismalleja muistoksi kirkolle. Laivoilla on muistettu myös merellä hukkuneita, ja niitä on lahjoitettu myös juhlapäivien kunniaksi.
Kirkkoa on sen historiassa verrattu laivaan. ”Kirkko on laiva, joka purjehtii läpi tämän maailman. Herra itse ohjaa laivaa, ja uskovat ovat siinä miehistönä. Mastona on risti, purjeina evankelinen usko, ja Pyhä Henki kuljettaa sitä. Näin purjehtii kirkko paratiisin ja iankaikkisen elämän satamaan. Jumalan sana on sillä kompassina, toivo ankkurina, rukous ankkurikettinginä, ja Jumalan uskollisuus pohjana, johon ankkuri tarttuu.” (Kirkkoisä Krysostomos, Konstantinopolin patriarkka 300-luvulla).
Jumalaan turvaudutaan usein juuri hädän hetkellä, kun omat keinot loppuvat. Turvallisuutta ja luottamusta Taivaalliseen Isään saa rukoilla onneksi joka päivä, ilman suurta hätääkin. Henkilökohtainen usko Jeesukseen ravitsee ja luotsaa meitä läpi elämän, oli sitten tyyntä, myötätuulta tai myrskyisää säätä.
”Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät. He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.” (Psalmi 107:28-30)
Siunattua syksyä ja tervetuloa jumalanpalveluksiin!
Timo-pastori
Napsauta alla olevaa linkkiä nähdäksesi ja ladataksesi syys-lokakuun 2024 uutiskirjeen.: